Luomisen vimmaa? Just.

Leivoin eilen kaksi kertaa~ 8D Teeleipiä ja marjapiirakkaa. (ja kiviäkin kiinnostaa)

Joo ja kirjoitin myös sumuisessa tilassa one-shot-ficin, jonka julkaisin Lafissa mielenhäiriön alaisena. Sanokaa hei ficille nimeltä Lastenhoitoyhtiö Hara palveluksessanne. Son PG-13-tason ficcunen parituksella Kyo/Toshiya. Käytän harvoin ficeissäni ainoastaan yhtä tai kahta jäsentä samasta bändistä, mutta tämä onkin poikkeus. Idea on sinänsä varsin simppeli; Totchi-kun on yhdeksännellä luokalla ja toimii vapaa-ajallaan lastenhoitajana. Eräänä iltana poikaparka saa kuitenkin hoidettavakseen vähän erikoisen "lapsen".

Mulla on taas vaihteeksi itseinhovaihde päällä. Jostain syystä inhoan sitä, että tiedän, jos jokin kirjoitukseni on hyvä. Minäkin haluaisin olla ärsyttävän itsekriittinen ja vihata teoksiani. En kuitenkaan vaan pysty siihen. Olenko paha ihminen kun teen niin? Omituista tosin, juuri tämä lastenhoitofic oli omasta mielestäni toteutukseltaan aika köyhä, mutta kommentteja on tällä hetkellä 5 ja kaikki pitkälti positiivisia. Jatkoakin on toivottu. Miten helvetissä se on mahdollista, kun itse en pidä ficistä paljoakaan ja julkaisin sen lähinnä itse idean takia, vaikka toteutus kusee? Ehkä olen vain tyhmä.

Taustalla soi Poets of the Fallin Sorry Go 'Round. Todella hyvä biisi, täytyy myöntää. Muutenkin olen alkanut lähiaikoina kuunnella aina vain enemmän POTF:ia, mutta älkää pelätkö, en vaihda faniuttani j-rockista kyseiseen helsinkiläisbändiin. Dir en grey on edelleen kingi.

The devil may smile with an angels face
A cat may be stolen of its grace
They say it's just a matter of time and place

Joten, tähänkin voisi lopettaa. Mutta olenkin ärsyttävä enkä tee sitä. Sanon vielä hei hei ja lopetan sitten, vaikka tiedän ettei kukaan edes lue tätä. Mitä sanoinkaan siitä naiiviudesta?